Nautilus – Elääkö tämä salaperäinen pehmeä selkärangaton meren syvyyksissä ja muistuttaako se kiviin taitettua kirjallista luomaa?

Nautilus on yksi luonnon kiehtovimmista ja mystisimmistä olioista. Se on vanhin tunnettu elossa oleva Cephalopoda-luokan edustaja, jolla on historia, joka ulottuu jopa 500 miljoonaan vuoteen taakse. Vaikka monet ajattelevat nautilusta ensimmäisenä fossiilista olentoa, se on yhä läsnä ja voi nähdä aidossa ympäristössään – trooppisissa Tyynenmeren vesissä.

Nautilus erottuu muista selkärangallisista ottajien luokasta ainutlaatuisella kotelollaan. Kotelo on oikeastaan kuoren kaltainen ulkoinen rakenne, joka on jaettu useisiin kammioihin. Kun nautilus kasvaa, se lisää uutta kammiota koteloon, mikä johtaa spiraaliin muotoiseen rakenteeseen. Elävä nautilus asuu vain kotelon viimeisimmässä kammiossa, kun taas vanhat kammiot ovat täynnä kaasua ja toimivat kelluntalaitteina, joita eläin voi säätää syvyydessään liikkumista varten.

Nautiluksen kuori on myös erittäin vahva ja kestävä, joten se suojaa nautilustia petoja vastaan. Kotelon pinta on yleensä koristeltu kauniilla ja monimutkaisilla kuvioilla, jotka vaihtelevat lajista riippuen.

Nautilus ei ole vain ulkonäöltään mielenkiintoinen; sen elintavat ovat myös kiehtovia. Se on yöaktiivinen eläin, joka viettää päivänsä piiloutuneena meren pohjaan kiinnitettynä tai hiekkaan kaivetuksi. Kun yö laskeutuu, nautilus herää ja aloittaa metsästysretken.

Nautiluksen ravintoa ovat pienet äyriäiset, kalat ja muu plankton. Se saalistaa kahdella pitkällä imukojalla, jotka ovat varustettuja satoilla pieniä imeväänköihin. Kun nautilus löytää saaliin, se ampuu kielet nopeasti kohti saalista ja tarttuu siihen.

Nautilus on myös yksi harvoista selkärankaisista, jotka pystyvät kontrolloimaan kelluntaaan kotelon kammioiden avulla. Kun nautilus haluaa nousta pinnalle, se pumppaa ilmaa vanhoihin kammioihin. Vastaavasti, kun se haluaa painua syvemmälle, se poistaa ilmaa kammioista.

Nautilus on myös erittäin älykäs eläin. Se kykenee oppimaan ja ratkaisemaan ongelmia, mikä on harvinaista cephalopodilla. Esimerkiksi nautilus voi oppia löytämään piilossa olevaa ruokaa ja navigoida labyrinttimaisissa ympäristöissä.

Nautiluksen fysiologia

Nautiluksen anatomiassa on useita mielenkiintoisia piirteitä, jotka mahdollistavat sen ainutlaatuisen elintyylin:

• Kotelo: Kuten aiemmin mainittu, nautilusin kotelo on ainutlaatuinen ja monimutkainen rakenne. Se suojaa nautilustia petoja vastaan ja toimii kelluntalaitteena.

• Siivet: Nautiluksen siivet ovat lihaksia, jotka sijaitsevat kotelon alla. Ne auttavat nautilustia liikkumaan veteen. Siipiä käytetään myös tasapainon ylläpitämiseen.

• Imukojat: Nautiluksen kahdella pitkällä imukojalla se saalistaa ja tarttuu alustoihin.

• Silmät: Nautilusilla on erittäin hyvin kehittyneet silmät, jotka ovat sopeutuneet näkemään heikossa valossa.

• Aivot: Nautiluksen aivot ovat yllättävän suuret ja kehittyneet cephalopodien keskuudessa. Aivojen kompleksisuus selittää nautilusin älykkyyttä.

Uhit ja uhkakuvat Nautilusille

Nautilusilla on useita luonnollisia petoja, jotka uhkaavat niiden elämää:

• Delfiinit: Delfiinit ovat älykkäitä ja nopeampia petoja, jotka saalistavat nautilusin koteloon kohdistamalla voimakkaita puremia.

• Kalat: Jotkut isot kalat, kuten merikilpikonnat ja hait, syövät nautilusita.

• Ihmiset: Valitettavasti ihminen on myös uhkana nautilusille. Nautilusin kauniista kotelosta tehdään koruja ja muita esineitä, jolloin niitä kerätään merestä liiaksi.

Nautilusin suojelusta tulee huolehtia. Se on vanha ja ainutlaatuinen laji, joka ansaitsee säilyttää paikkansa ekosysteeminä.

Nautilus
Luokka: Cephalopoda
Kunta: Mollusca
Koko: 15-25 cm
Paino: 0.5 - 2 kg
Elinympäristö: Trooppinen Tyynenmeren rannikko
Ravinto: Pienet äyriäiset, kalat ja plankton

Nautilus on kiehtova ja mystisen näköinen eläin, joka muistuttaa kiviin taitettua kirjallista luomaa. Sen ainutlaatuinen kotelo ja älykkyys tekevät siitä yhden luonnon mielenkiintoisimmista olioista. Nautilus on tärkeä osa ekosysteemiä ja sen suojelu on tärkeää.